Hello and happy Wednesday ya´ll!
You might remember (or then not) that I have been studying the past year to become a sexual counselor (seksuaalineuvoja) and to be able to graduate this March we have to write a final thesis of a sort. I did mine on five female Finnish burlesque performers and their body image.
I have noticed that burlesque has helped me become more understanding, forgiving and real about my own body -but it´s not always easy nor rosy :) I was curious if other´s have felt the same way. With the permission of these lovely ladies I now post the work here, only in Finnish, I´m afraid. I have deleted all the interview-parts since it included personal stuff. The list of literature used is at the end.
I also want to thank everyone who helped me with this work and ask you readers to keep in mind this is not an academic study but quite coloured by my own thoughts as a performer myself.
” I´m a plus sized gal with the belly that comes with it. I
slap some glitter on that puppy, occasionally rhinestone it, making it sparkle
and shine.”
-Aloutta Boutté
Pieni haastattelututkimus
naispuolisten burleskiesiintyjien kehokuvasta.
Seksuaalineuvontakoulutuksen lopputyö
Sexpo 2012
Ohjaaja: Antti Ryynänen
SISÄLLYSLUETTELO
1.
JOHDANTO...............................................................................
3
2. KESKEISET SANAT..................................................................
4
3. BURLESKIN
HISTORIAA........................................................ 5
3.1 Burleski Suomessa ja
Ruotsissa................................................. 7
4. ”TÄMÄ EI OLE STRIPPAUSTA”..............................................9
5. ULKONÄKÖ, KUTSUMERKIT JA SUKUPUOLI.................. 12
6. PROSESSIN
KUVAUS.............................................................. 16
7. HAASTATTELUT......................................................................
17
(7.1 Haastattelujen
vastaukset............................................................18)
8.
JOHTOPÄÄTÖKSET.................................................................
26
LÄHTEET.......................................................................................
29
LIITTEET.......................................................................................
31
Kiitos ihanille ja inspiroiville haastateltavilleni: Cherrie
A.Dorable, Tinker Bell, Bettie Blackheart, Sandy Jungle & Olivia Rouge!
"Imperfection is beauty, madness is
genius and it is better to be absolutely ridiculous than absolutely
boring" -Marilyn Monroe-
1. JOHDANTO
Mitä on burleski? Wikipedia
määrittelee sen seuraavanlaisesti: ”Burleski (ital. burlesco,, ransk.
burlesque pilaileva, liioitellun
hullunkurinen, irvokas, parodioiva, ilveilevä) tarkoittaa teatterin keinoin
esitettyä parodista huumoriviihdettä, johon yleensä kuuluu sketsejä (www.wikipedia.org/wiki/Burleski).
”Burleski on stripteasea jonka
paino on sanalla ´tease´ (härnäys, kiusoittelu). Tärkeää ei ole, että yleisö
kiihottuisi vaan huumori ja itseironia”, sanoo Cherry Dee Licious (nykyinen
Cherry Dee) Aarnipuun haastattelussa (Baldwin, 10). Burleskissa on kuitenkin
tavallista että vaatteet vähenevät esityksen aikana joten tulkintoja on monia.
”Herra jumala, siinä otetaan vaatteita pois ja pyöritetään tissejä. On se nyt
ehkä vähän seksuaalista kuitenkin”, puuskahtaa samassa kirjassa Lola Vanilla,
suomalainen miesburleskiartisti, tarkemmin määriteltynä draglesque-esiintyjä
(Baldwin, 11). Aarnipuu määrittelee burleskin ajatuksen lyhyesti niin, että
ihminen joka suhtautuu itseensä tai seksuaalisuuteensa liian vakavasti ei
burleskista kiihotu. Itselleen nauramisen taito on tarpeen sekä yleisölle että
esiintyjälle. Ja huolimatta siitä tarkasteleeko ilmiötä eroottisen
ravintolaviihteen tai vapauttavan ilveilyn kannalta niin tutkimusretki vie
viime vuosisadan vaihteen Euroopan suurkaupunkeihin Lontooseen ja Pariisiin ja
siitä rapakon taakse ”burleskin kulta-aikaan” 1920-1960 Yhdysvaltoihin
(Baldwin, 11).
Nykyisin burleskista puhuttaessa
käytetään usein termiä ”neo-burleski” mikä viittaa burleskissa tapahtuneeseen
kehitykseen. Alunperin burleskitanssijoiden piti olla valkoihoisia, alle
30-vuotiaita naisia. Neo-burleskin kehitys alkoi 1990-luvulla jolloin haluttiin
löytää hieman laajempi yleisö (Weldon, 12). Nykyisin burleskia esittävät kaiken
ikäiset, väriset ja kokoiset miehet, naiset ja kaikkea siltä väliltä. New
Yorkilainen boylesque-esiintyjä Tigger! toteaakin hienosti että ”Burleski on
lähestulkoon mitä tahansa, mistä löytyy liioittelun makua ja kieli poskessa
esitettyä seksuaalisuutta.” (Baldwin, 141). Klassisella burleskilla
tarkoitetaan usein perinteisempiä esityksiä joissa käytetään enemmän sensuellia
ilmaisua kuin huumoria.
Mutta miten tämän ajan
kauneusihanteet vaikuttavat esiintyjien kehonkuvaan? Seksuaalisuus ja erotiikka
ovat arkipäivää niin mainoksissa kuin populaarikulttuurissa ja silti burleski
herättää voimakkaita tunteita sekä puolesta että vastaan. Nykyburleski
toivottaa kaikenlaiset ihmiset tervetulleiksi sekä lavalle että yleisöön ja
usein burleskiesiintyjistä saa kuvan, että he suorastaan hehkuvat hyvää
itsetuntoa ja ovat erittäin sinut omissa nahoissaan. Kuka hullu muuten menisi
riisumaan itseään lavalle ihmisten eteen?!? Minulla ei johdantoa
kirjoittaessani ole vielä kuin oma kokemukseni kehonkuvastani sekä
esiintymisestä burleskilavoilla. Haluan tietää, ovatko muutkin naispuoliset
esiintyjät kokeneet esiintymisen positiivisena asiana, ei niinkään
´vapauttavana´ tai emansipatoorisena vaan omaa kehonkuvaansa myönteisesti
tukevana. Ja jos eivät, mikseivät? Mikä saa ihmisen pyörittämään rintojaan
hurraavan yleisön edessä? Mikä on vaikeaa riisumisessa? Oppiiko burleskin
avulla pitämään omasta kehostaan enemmän?
Tämä ei tule olemaan perinteisesti
tieteellinen teksti. Olen jäävi: esiinnyn itse burleskilavoilla. Käytän
kirjalähteitä sekä netistä löytyvää tietoa mutta tekstiä tulee väistämättä
värittämään myös omat mielipiteeni ja kokemukseni terveystiedon- ja
kotitalouden opettajana peruskoulussa sekä omat kokemukseni
burleskiesiintyjänä.
2. KESKEISET SANAT
Burleskissa kuten monissa muissakin
ryhmissä, yhteisöissä ja harrastuksissa käytetään paljon slangia ja sanoja
jotka eivät heti aukea ihmiselle jolle koko ”genre” eli lajityyppi on uusi.
Jottei lukijalle jää epäselvyyksiä tässä pieni lista sanoista joita saattaa
esiintyä.
BOYLESQUE - miesten esittämää burleskia
BUMP&GRIND – lantiolla tehtävät
liikkeet. Bump tarkoittaa sivulle ”pompsahtavaa” liikettä, grind lantion
pyörittämistä, ”jauhamista”. Elvis joutui aikoinaan pulaan provokatiivisista
lantionliikkeistään, nämä ovat juuri niitä J
DRAGLESQUE - sukupuolirajat ylittävää burleskia.
Kyseessä voi olla drag queen (naista imitoiva mies) tai drag king (miestä
imitoiva nainen). Myös muunlaisia sukupuolirooleja kyseenalaistavaa
esiintymistä voidaan sanoa draglesque’si.
GLITTERI – kiiltävä hile jota esiintyjät
käyttävät esiintymisasuissaan ja/tai vartalollaan. Usein myös sisältää
tekojalokivet (puhekielessä ”swarovskit”) ja paljetit joita liimataan kehoon,
kenkiin ja asuihin.
MANLESQUE – suomalaisen Frank
Doggensteinin (the Godfather of Manlesque) lanseeraama nimi omille esityksilleen koska ei koe olevansa
”poika” vaan mies.
TASSELI – eli nännitupsu.
Nännipihalle teipattava tai liimattava suoja jossa hapsu jota pyöritetään eri
tekniikoita apuna käyttäen. Tasseli voi olla eri muotoinen ja
kokoinen, riippuen rinnasta ja
nännin suuruudesta. Tasselinpyöritys on usein burleskiesityksen huipentuma.
PASTIE – nännisuoja, kts. tasseli
mutta ilman tupsua.
PICK-UP – henkilö, joka vie
tarvittavat asiat lavalle ja hakee esiintyjältä lavalle jääneet vaatteet ja rekvisiitan
eli ”propsit”. Tärkeä osa onnistunutta esitystä vaikkei muualla maailmalla yhtä
tavallinen kuin Suomessa.
PUUHKA – usein höyhenistä tehty
asuste jota käytetään esityksissä alleviivaamaan kehoa ja liikeratoja.
SHAKE, ”SHEIKATA” – vartalon
ravistus. Yllättävän vaikea liike tehdä sulavasti ja eri osia ravistaen
(kokeile vatsatanssia!)
SHIMMY – olkapäiden edestakainen
liike. Kun oikea olkapää on edessä, vasen takana. Liike, jolla saadaan tasselit
pyörimään!
VIUHKATANSSI – viuhkojen avulla
peitetään ja paljastetaan kehoa. Tunnetuimpia esiintyjiä Sally Rand.
3. BURLESKIN HISTORIAA
Burleskin historiasta on
kirjoitettu erittäin hyvin mm Michelle Baldwinin kirjassa joten pidän
historiakatsauksen lyhyenä. Yleisesti koetaan, että juuret löytyvät Lydia Thompsonin
ja hänen British Blondes-ryhmästä. He hurmasivat amerikkalaiset 1800-luvulla
satiirisilla ja kaksimielisillä esityksillään sekä aikakauteen nähden
uskalletuilla asuillaan (Baldwin 25, Weldon 11). 1900-luvulla
burleskiesityksiin lisättiin musiikkinumeroita ja Minskyn veljekset yhdistivät
striptease-esitykset ja komedian. Strippareista tuli pian burleskin päänumero
ja loput esitykset (koomikot ja varietee-esitykset) olivat vain shown
täytteenä. Modernin strippauksen keksimisestä lienee monta tarinaa mutta usein
viitataan Mae Dix-nimiseen naiseen joka käytti asussaan irtokalvosimia ja
–kaulusta. Hän poisti kalvosimet eräänä iltana pitääkseen ne puhtaina
seuraavaan esitykseen ja yleisö riehaantui. Hän palasi lavalle ja riisui
kalvosimetkin.
Ensimmäinen ”oikea”
striptease-esitys jossa nainen riisui kiusoittelemalla oli Carrie Fisherin
nerokas esitys jossa hän joka ilta riisui yhden vaatekappaleen ja lupasi riisua
toisen seuraavassa showssa. Vanhat esitykset kestivät noin 15 minuuttia ja
tarinoiden kertomiseen käytettiin noin kolme laulua. Jokaisella esiintyjällä
piti olla ”kikka” joka erotti heidät muista, se saattoi olla fyysinen
ominaisuus kuten pituus tai esimerkiksi lihashallintaan perustuvaa
erityispiirre esim. lihashallinnan avulla tapahtuva tasseleleiden
pyörittäminen. Tasselit, kuten pasties:it, olivat Yhdysvaltain
siveellisyyslakien kiertämiseen keksittyjä apuvälineitä. Ne ovat nännien päälle
teipattaavia (tai liimattavia) suojia, nännitupsuja joista on tullut burleskin
tunnetuimpia symboleita.
Tanssijat kilpailivat
menestyksestään ja esityksistä tuli koko ajan loisteliaampia. Gypsy Lee Rose ja
Sally Randin kaltaiset tähdet perustivat 40-luvulla omia ”tyttöshow” esityksiä
jotka kulkivat tivoliseurueiden mukana.
1960-luvulla go-go klubit kokivat hetkellisen suosion, niissä tytöt
tanssivat häkeissä.
Strippiklubissa saattoi olla
useampi lava jossa esiintyi samanaikaisesti useita tyttöjä (Baldwin, 32-37).
Striptease-ravintolat muotoituivat nykyiselleen 60- ja 70-luvuilla ja burleski
jäi unholaan mutta vain hetkeksi (Weldon, 12). Yksi burleskin legendoista, Satan´s Angel, muistelee että
esitykset muuttuivat koko ajan raisummiksi ja oli vaikeaa esiintyä esimerkiksi
pornoelokuvan jälkeen: miten kiusoitella yleisöä pitämällä tietyt ruumiinosat
piilossa kun he juuri ovat nähneet kaiken lähikuvissa väreissä valkokankaalta?
(Baldwin, 38).
Suomeen ensimmäiset kabaree-esitykset tulivat vierailevien
taiteilijaryhmien mukana jo 1800-luvun loppupuolella (Pennanen&Mutkala,
12). Koomisen teatterin, revyyn, varieteen ja kabareen ja chansonin vaikutus
näkyi eri tavoilla myös 1900-luvun alkupuolen kotimaisilla teatterilavoilla
joista kuuluisimpia lienee erilaiset kuplettiteatterit, laulufarssit ja revyyoperetit. Ne saattoivat
sisältää monien mielestä paheksuttavaa can-can-tanssia joka ei lainkaan sopinut valtionapua
nauttivaan teatteriin. Helsingissä esityksistä vastasi lähinnä Kansanteatteri
(Pennanen&Mutkala, 28). Sota loi
kevyelle näyttämöviihteelle ennennäkemättömän kysynnän (tanssikiellosta
huolimatta) ja Uuden Iloisen teatterin ensiesitys Lähtölaukaus-revyy sai
ensi-iltansa maaliskuussa 1945 Hämäläisten talolla Kampissa. Teatteria
kutsuttiin myös myöhemmin nimellä Punainen Mylly ja siellä nähtiin niin alaston
”Mantan” patsas kuin muitakin vähäpukeisia tanssityttöjä (Pennanen&Mutkala,
38-50). Tieto Punaisesta Myllystä katosi kuitenkin historian hämäriin ja vasta
viime vuosina olemme saaneet tietoa tästä aikansa suosituimmasta
helsinkiläisestä teatterista.
Monet neo eli uuden burleskin konkareista ovat sanoneet
etteivät tienneet miksi kutsua esittävää taidettaan aluksi, ja kuullessaan
burleskista asiat loksahtivat paikoilleen. Muistan esimerkiksi fantastisen Miss
Indigo Bluen työpajan, jossa hän sanoi ensin vain ajatelleensa olevansa ”hassu
strippari” (a funny stripper) – maininta löytyy myös Baldwinin kirjasta sivulta
51.
Ennen internettiä, youtubea ja
sosiaalista mediaa oli hyvin vaikeaa arvuutella pelkkien valokuvien perusteella
minkälaisista esityksistä on ollut kyse. Osa uuden aallon esiintyjistä löysikin
tiensä Las Vegasin autiomaahan jonne Jenny ”The Bazoom Girl” Lee ja Dixie ”the
Marilyn Monroe of burlesque” Evans olivat perustaneet museon henkilökohtaisesta
kokoelmastaan ja joka nykyisin tunnetaan nimellä ”Exotic World Home of the
Movers & Shakers´Burlesque Museum & Striptease Hall of Fame”. Dixie
aloitti kutsumalla entisiä tanssijoita ja kaikkia kiinnostuneita kilpailemaan
uima-altaan viereen pystytetyllä lavalla autiomaan kuumuudessa (Baldwin, 41).
Burleskin uuden aallon soihdunkantajia ovat olleet niin
vanhojen legendojen inspiroivat esiintymiset kuin The Velvet Hammer Burlesque,
Tease-O-Rama, Burlesque Hall of Fame-tapahtuma, swingkulttuuri, punk,
rockabilly ja muut erilaiset (myös eritasoiset) festivaalit sekä kilpailut.
Monet alakulttuurit ovat kuin kotonaan ja sekä tuovat että ammentavat
burleskista vaikutteita. Ihmiset tekivät – ja tekevät, burleskia omasta
alakulttuuristaan käsin, olipa kyseessä goottityttö tai keesipoika. Uusi
burleski on myös monipuolisempaa kuin kulta-ajan esitykset joissa usein
esiintyjät olivat ainoastaan nuoria valkoihoisia naisia.
3.1 Burleski Suomessa ja Ruotsissa
Tukholmassa joukko teatterialan
ihmisiä kokoontuivat nähtyään burleskiesityksen New Yorkissa. He halusivat
perustaa oman burleskiklubinsa koska heidän mielestään Tukholmasta puuttui
klubi joka yhdistelisi ”oudot ja rohkeat”. Hootchy Kootchy Club yhdisteli
alakulttuurin edustajia ja
saatuaan toimivan tilan kutsui sinisen drag jäniksen Scotty the Blue
Bunnyn sekä Fancy Chancen esiintymään kaupunkiin vuonna 2006 (Burleska
Bastarder, 7). Ehkä he olivat
samaa mieltä Dirty Martinin kanssa siitä että ”burleski on uusi punk”. Myös
suomalaisen burleskikulttuurin valtavirta on niin monenkirjavaa, vaikeasti
määriteltävää ja vaihtoehtoista että ei liene pelkoa burleskin kesyyntymisestä
harmittomaksi pikkujouluviihteeksi (Baldwin, 15). Neoburleski kääntää usein
vallitsevat sukupuoli- ja kehonkuvaan liittyvät normit päälaelleen, kehot
voivat olla kaikenkokoisia, kaiken ikäisiä ja aivan toista sukupuolta kun
aluksi luulit. Se on lähisukua drag-kulttuurille ja toivottaa tervetulleeksi
kaikki seksuaalisuuden ja sukupuolen muodot. Neoburleskissa on tekemisen
meininki ja usein esiintyjät punk-hengessä tekevät esiintymisasunsa ja muut
lavalla käytettävät ”propsit” eli rekvisiitan itse (Burleska Bastarder, 8).
Suomeen burleskin toivat
kuvataiteilija Petra Innanen ja miehensä Epe Tenhunen jotka perustivat Helsinki
Burlesque- järjestön vuonna 2007. Hula Pirates Crew taitelijayhteisöön kuuluu
erilaisia esiintyjiä (www.hulapirateskabaree.com)
ja nykyisin aktiivisesti burleskia esittäviä ja opettavia on Suomessa yli
kolmekymmentä. Ensimmäiset
Helsinki Burlesque Festivaalit järjestettiin helmikuussa 2008. Tapahtuma vietti
5-vuotisjuhlaa tänä vuonna ja on kasvanut kaksipäiväiseksi, kansainväliseksi
kimmellysspektaakkeliksi. Tukholmassa järjestettiin tänä vuonna toiset
kansainväliset burleskifestivaalit.
Nykyisin burleskitapahtumia
järjestetään suuremmissa ja pienemmissäkin kaupungeissa ympäri maata,
esiintyjiä on mahdollista saada myös yksityistilaisuuksiin ja siitä
järjestetään niin liikunnallisia burleski-tanssitunteja (http://www.himoclub.fi/burleskitanssi,
http://www.etnofitness.com/lajit/119)
kuin työpaja- ja yksityisopetusta Burleskinstituutin voimin (www.burleskinstituutti.com).
Vuotuiseksi perinteeksi on muodostunut mm. Newcomer´s Night jossa burleskista
kiinnostuneiden on mahdollista tuoda ensiesityksensä yleisön eteen sekä Suomi
Burleski Gaala jossa kerätään varoja festivaalia varten. Suomalaisia esiintyjiä
on nähty ulkomailla esiintymässä esimerkiksi Milanon ja Tukholman burleskifestivaaleilla,
New Yorkin festivaaleilla sekä alan ”suurimmaksi” sanotussa Burlesque Hall of
Fame-tapahtumassa Las Vegasissa. Näihin tapahtumiin on satoja hakijoita ympäri
maailman joten voin siis todeta että osaamista kotimaasta siis löytyy.
Burleskin iskiessä lehdistön
tietoisuuteen muutama vuosi sitten nähtiin Helsingissä ravintoloita joissa
tarjottiin ”burleskia” ja ilmiö on tuottanut myös kaikenlaista oheistoimintaa.
Kaikki strippaus korsetissa ei välttämättä ole burleskia. Helsinki Burlesque ja
Turku Burlesque julkaisivatkin tiedotteen jossa sanotaan että heidän tuottamissa esityksissä ja tapahtumissa
painopiste on aina ollut laadukkaassa sisällössä. Samalla organisaatiot ovat
julistaneet tapahtumansa syrjintävapaaksi eivätkä siksi sisällytä ohjelmistoonsa
esimerkiksi kauneus- tai muita kilpailuja jotka ovat maailmalla hyvinkin
tavallisia (www.helsinkiburlesque.com/news).
Petra Innanen arvioi että Suomessa aktiivisesti esiintyviä (keikkoja kuukausittain,
nimi tunnettu ainakin kotimaisten esiintyjien parissa, aktiivisia skenessä,
uusia numeroita) on noin 30 kpl, max. 40. Harrastuksenaan esiintyviä (esim.
ystävien synttärit, ”omaksi ilokseen” esiintyvät, ei työstä omaa blogia tai
esiintymissivustoa) on parisenkymmentä. Aktiiviharrastajat, yleisö ja
viikoittain tanssitunneilla käyvät mukaan lukien muodostavat noin 1500 hengen
ryhmän.
World Famous *BOB* tiivistää osuvasti: ”Voit seistä huoneessa
ja katkeroitua ihmisistä, jotka hyötyvät siitä, tekevät sillä rahaa ja
väittävät, että kaikkien ihmisten pitää olla kokoa 38, tai voit etsiä huoneesta
ihmisen joka auttaa. Dixie Evans Exotic Worldista ja monet muut ihmiset ovat
auttaneet ja tukeneet minua. Tässä yhteisössä on kyse saman hengen välittämisestä.”
(Baldwin, 69).
4. ”TÄMÄ EI OLE STRIPPAUSTA”
Helsingin Sanomissa, eli maamme
suurimmassa päivälehdessä, nähtiin 2009 juhannusnumerossa mainos jossa
punaisiin pikkuhousuihin pukeutuneet naiset tanssivat hämärässä ravintolassa.
Kuvan alla lukee suurin kirjaimin ”Tämä ei ole strippausta”. Mainos kiteyttää
Aarnipuun mukaan neoburleskia koskevan julkisen keskustelun hienosti: kaikki
eivät ole toimittajan kanssa samaa mieltä, mutta jokaisella on jotain
sanottavaa rajanvedosta burleskin ja stripteasen välillä (Baldwin, 9-10). Aiheesta on käyty keskustelua niin
ulkomailla kuin kotimaassa: onko burleski strippaamista, saako sitä sanoa siksi
ja jos ei, miksei? Oma mielipiteeni on, että kyseessä on edelleen se että
yhteiskuntamme normit, -ismit ja kauneusihanteet määrittelevät kuka saa riisua
ja miten sekä suunnaton tarve lokeroida kaikki ihmiset sukupuolen, iän ja
viehättävyyden mukaan. Karrikoiden voidaan sanoa että yleensä oma määritelmä
koetaan ”oikeaksi” ja ”luonnolliseksi” ja jos jonkun muun menee omaani vastaan
se on ”väärää” ja ”epänormaalia” eikä mielipiteitä koeta tarpeelliseksi
kyseenalaistaa tai edes motivoida. Varsinkin seksuaalisuuteen liittyvissä
asioissa ihmisillä on taipumusta oppia uskomuksia ja sitä mitä pidämme
miellyttävänä, luvallisena ja nautittavana sanattomista viesteistä ja
ilmapiiristä. Käsitys normaalisuudesta perustuu enemmän uskomuksiin, luuloihin,
pelkoihin ja väärinkäsityksiin kuin tietoon. Tabut eli sanat, teot ja kuvat
joista ei saa puhua heijastavat yhteiskuntamme normeja ja vaihtelevat eri
kulttuureissa tosin jotkut ovat yleismaailmallisia. Uskomusten vaikutusta on
usein vaikea nähdä oman kulttuurin sisältä ja niillä saattaa alunperin olla
poliittisia tai yhteiskunnallisia tavoitteita. Jotkut esittävät tavoitteensa
väittämällä ilmiötä ”luonnolliseksi” ja yrittävät näin ohjata seksuaalista
käyttäytymistä (Ryynänen, 2012). ”Luonnollista” on kuitenkin kaikki luonnossa
tapahtuva joka tekee esimerkiksi hämähäkkinaaraan tavasta tappaa uros
parittelun jälkeen luonnollista.
Isossa osassa burleskiesityksiä
esiintyjä riisuu vaatteensa, ei kuitenkaan kaikissa ja osassa esiintyjä tulee
lavalle jo valmiiksi alasti. Aiheesta on kirjoitettu paljon, omalla kohdallani
Jacki Wilsonin esittämä teoria ehkä kolahtaa parhaiten. Olen kuullut useita ”syitä”
sille, miksi burleski ei ole feminismiä, miksi se on naisia alentavaa ja
ainakin sille miksi burleski nimenomaan on aivan sama asia kuin ”perinteinen”
strippaus. Virpi Salmi suomi niin burleskin kuin tankotanssin muutaman vuoden
takaisessa Helsingin sanomien ja Imagen kolumnissaan ”Se on strippausta,
urpot!” jossa hän toteaa burleskin
vapauttavuuden perustuvan siihen ajatukseen että ”kaikki naiset haluavat
stripata mutta tähän asti se on ollut kiellettyä rumilta ja lihavilta”.
Viimeksi eilen ja tänään
(5.-6.11.2012) on iltapäivälehdissä revitty otsikoita eilen illalla
televisiossa näytetyn ”Neljän tähden illallinen”-ohjelmasta jossa Minna Kivelä
paitsi kertoo valokuvauskokeuksestaan tasseleissaan myös tarjoaa
illallisvieraille Duo Mustangin burleskiesityksen. Otsikot ”Minna Kivelä rinnat
paljaana lihatiskillä-turistit ihmeissään” ja ”Minna Kivelä tarjosi rohkean
burleskiesityksen vierailleen” kertovat jo itsessään lehdistön suhtautumisesta
asiaan. Oma lukunsa on myös kommentit joista suurin osa keskittyy paheksumaan
asiaa ja kutsuu asiaa ”groteskiksi” ja ”hävettäväksi”. Minna on paitsi
burleskiesiintyjä Welma Jackpot myös tunnettu näyttelijä ja koomikko joten
kommentit ”julkisuudenkipeydestä” kalskahtavat hieman oudoilta. Kaikessa tässä
kauhistelussa unohdetaan se, että burleskin esittävänä muotona on tarkoitus
olla viihdettä, ei emansipaatiota, joka kävi ilmi myös haastatteluistani.
En ole feminismin asiantuntija, en
myöskään filosofi. Wilsonin esittämät ajatukset siitä että on olemassa paljon
naisia jotka eivät ymmärrä perinteisten feministien ajatuksia siitä, että
nainen ei voisi, saisi ja haluaisi olla ”perinteisesti” haluttava
vastakkaiselle sukupuolelle kuulen kirkkaasti. Se, että joku sanoo minulle
etten saa pukeutua naisellisesti ja ottaa vaatteitani pois kannustavan yleisön
edessä koska se ”ei auta naisasiaa” on mielestäni yhtä rajoittavaa kuin
sovinismi, tavallaan vain kolikon kääntöpuoli. Feminismin määritteleminen
seksuaalisen kuvailemisen ja kuvaston kieltämiseksi ei vie asiaa eteenpäin (Wilson,
174). Tommi Paalanen kirjoittaa
Seksualistin päiväkirja - blogissaan että burleskissa on käytössä
seksuaalimyönteisen feminismin suosittu toimintatapa, jossa feminismin kannalta
kyseenalaisia kulttuurisia käytäntöjä otetaan naisten omiin käsiin (https://seksualisti.blogspot.fi/2010/04/strippaamista-urpot.html).
Hänen mielestään kysymys on myös
osittain käsitesekaannuksesta koska `strip-tease´ voi tarkoittaa sekä eroottista
tanssia että riisuutumista. En itse ole aivan samaa mieltä sanasekaannuksesta,
monet esiintyjät puhuvat strippaamisesta positiiviseen sävyyn nimenomaan
alleviivaten kiusoittelua enemmän kuin riisumista. Vaatteet vähenee, mutta se,
että niitä riisuttaisiin kiusoittelevasti, hauskasti tai uudella tavalla on
kuitenkin tärkeämpää kuin itse riisuminen. Siitä olen kuitenkin Paalasen kanssa
samaa mieltä, että jos burleskin jonnekin haluaa kategorisoida se kuuluu
enemmän feministisen ja alternative-eroottisen genren (esim. Suicide Girls)
piiriin kuin nykyiseen valtavirta pornoon. En usko, että suurin osa
burleskiyleisöstä haluaisi nähdä esiintyjien riisuvan alushousujaan ja
tyydyttävän itseään dildoilla kuten monen stripparin on nähty tekevän. Toki
tämä on vain niin sanottu ”mutu-tuntuma” ja ehkä joku vielä tekee tästä toisen
tutkimuksen. Tämä ei kuitenkaan mielestäni tee yhdestä strippauksen muodosta
”parempaa” tai ”huonompaa”, ainoastaan erilaista. Olen itse esiintynyt samalla
lavalla perinteisten strippareiden ja burleskiesiintyjien kanssa erittäin
hauskassa illassa ”Pussy Buffet” jonka ideana oli nimenomaan tuoda molempia
lajeja tarjolle samaan aikaan. Yleisön kommentit olivat, että eroja oli
selkeästi. Lienee jokaisen oma asia kummasta hän pitää enemmän mutta paheksunta
puoleen ja toiseen on tuskin rakentavaa eikä varsinkaan vie naisasiaa
eteenpäin.
Kuten Wilson kysyy, miksi
kainalokarvojen kasvattaminen ja meikittömyys antaisivat paremmat puitteet
moralisoida muita (”moral high ground”) tai miksi seksikkyys, hiusten
värjääminen ja halu olla haluttava tekisi jostain huonomman feministin?
(Wilson, 176). Burleski on usein eroottista mutta se voi yhtä hyvin olla
surullista tai groteskia vaikka siinä riisutaan. On äärettömän mielenkiintoista
huomata miten paljon kiihkeää keskustelua paljas iho herättää
”saunakulttuuri-maassamme” vielä vuonna 2012. Jos burleskiesityksessä riisutaan
sen yhteydessä usein ”alleviivataan” katsojalle kohtaa mitä halutaan hänen
katsovan: puuhkaa vedetään rintojen yli tai hanskaa riisutaan pitkään samalla
koskettaen ihoa ja antamalla katsojan mielikuvitukselle tilaa miltä se voisi
”tuntua”. Vaikka burleskiesityksessä jätetään vahvin kutsumerkki eli
sukupuolielimet (Palo&Palo, 136) piiloon siinä usein paljastetaan muita,
länsimaisessa kulttuurissa eroottiseksi luokiteltuja kehonosia. Burleskissa,
kuten dragissa, esiintyjät usein karrikoivat tiettyjä perinteisiin
sukupuolirooleihin liitettyjä asioita.
Performanssi, joka on yhdelle yleisölle vanhan toistoa, voi
räjäyttää toisessa ympäristössä katsojien tajunnan. Esimerkkinä Aarnipuu (272)
kertoo Hymy-lehden artikkelista jossa revittiin skandaaliuutisia Big
Brother-ohjelman ”biseksuaalin ja ennakkosuosikin” mekkoilusta otsikolla
”BB-Sampon salamenneisyys:dragshow tähtenä Thaimaassa!” Jutun yhteydessä
julkaistiin ”hulvaton kuva” tilanteesta. Myös se, että esitys osuu esimerkiksi
yleisön homofobiaan tai tietynlaisten sukupuolinormien
kyseenalaistamattomuuteen saattaa aiheuttaa voimakkaan reaktion. Lola Vanilla,
suomalainen drag ja draglesque artisti toteaa mielestäni hienosti että oikeasti
on myös kiva näyttää nätiltä ja käyttää glitteriä. Ei kaiken tarvitse olla niin
syvällistä ja tiedostavaa. ”Kun tekee dragia, on lupa olla todella pinnallinen.
Voi olla, että juuri nyt on tärkeintä, että nämä paljetit pysyvät kiinni. Että
se on tämän maailman tärkein asia tällä hetkellä.” sanoo Lola Aarnipuun
haastattelussa (278). Ja räpsyttää silmiään.
5. ULKONÄKÖ, KUTSUMERKIT JA
SUKUPUOLI
Lainaan tässä luvussa paljon
Palo&Palon kirjaa ”Rakkaudesta seksiin”. Todettakoon heti alkuun, että
kirjan kutsumerkit-luvussa esitetyt teoriat herättävät mielestäni paljon
kysymyksiä ja haluaisin mielelläni tutustua tarkemmin lähdemateriaaliin joka
kirjassa mainitaan vain kymmenen ”tärkeintä”. Tällainen kohta on esim. sivulla 139
jossa sanotaan että ”oma lukunsa on myös nainen, joka saa kutsumerkeillään
miehen kiihtymään sukupuolisesti mutta joka viime hetkellä kieltäytyy
yhdynnästä. Tällainen härnääjä (englanniksi ”cock teaser” nauttii miehen
pettymyksestä ja härnää siksi uudelleenkin”. Mielestäni tämä kuulostaa aika
marginaaliselta enkä ymmärrä miksi se on nostettu esiin kutsumerkkejä
käsittelevässä luvussa kirjassa, jonka funktio lienee toimia seksuaalisuuden
sanakirjana. Toisaalta tätä lainausta voitaisiin käyttää kontekstista
irroitettuna ”selittämään” esimerkiksi strippausta jolloin se tukisi
esimerkiksi Virpi Salmen luomaa mielikuvaa burleskiesiintyjien ”tarpeesta”
ottaa vaattensa pois. Palojen kirja on myös hyvin heteronormatiivinen eli
mielestäni lähtee olettamuksesta että kaikki ihmiset ovat heteroseksuaalisia
(ainakin tässä luvussa).
Sukupuolia on monia. Voimme jakaa
sukupuolen biologiseen (esim. geneettinen perimä, kromosomit ja anatomia),
sosiaaliseen, juridiseen, kulttuuriseen, psyykkiseen ja aistienvaraiseen. Sukupuolittaminen
on yhteiskunnassamme opittua ja yksi sen perusdikotomioista. Kaikki omaksuvat
kasvun aikana piirteitä molemmista sukupuolista mutta silti pojat opetetaan
häpeämään ”tyttö/naismaisia” piirteitään (Nissinen, 2012).
Kutsumerkeiksi sanotaan sellaisia
merkkejä ja signaaleja, joiden mukaan muut ihmiset arvioivat lajitoveriensa
sopivuutta seksuaalipartnereiksi. Ihmisillä ja monilla muillakin eläimillä on
kyky päätellä lähimmäisensä ikä ja sukupuoli. Kutsumerkkien tarkoituksena on
viestittää, että on käytettävissä uuden tuttavuuden solmimiseen. Vaikka monet
kutsumerkit ovat ihmisen luoman sivistyksen tuotteita voidaan monen alkuperä
jäljittää alkukantaisiin yhteisöihin. Kaikkialla pätee kuitenkin se
yleisperiaate, että kunkin yhteisön omien kriteereiden mukaan hyvän ulkomuodon
omaava mies saa hyvän ulkomuodon omaavan naisen partnerikseen (Palo&Palo
126-127). Anatomiset kutsumerkit ovat ns. perinteiset naiselliset ja miehiset
fysiologiset merkit kuten lantion ja hartioiden leveys, karvankasvu ja pituus.
Pysyvää partneria etsittäessä pääpaino ei kuitenkaan ole pelkästään
ruumiinrakenteessa vaan sen ohella vaikuttavat myös ehdokkaan henkiset
ominaisuudet ja sosiaalinen asemansa. Länsimaissa arvostetaan sopusuhtaisia
kasvoja. Huulten maalaamisessa punaisiksi on nähty rinnastusta häpyhuuliin joka
koetaan positiiviseksi signaaliksi suvun jatkamisen kannalta, kun taas nenän
punaisuutta peitellään koska sen nähdään viittaavan juopotteluun
(Palo&Palo, 130).
Riippuen kulttuurista eri
ruumiinosat, karvat ja peiteltävyys saavat erilaisia merkityksiä. Edelleen on
vallalla kauneuskäsitys jossa perinteistä leveähartiaista, karvaista miestä
pidetään miehekkäänä ja kapeaharteista miestä vähemmän miehekkäänä
(Palo&Palo, 132).
Naisten sääret ovat kulttuurissamme
keskeinen kutsumerkki koska ne hametta käyttävällä ovat melkein aina näkyvillä.
Miesten sääriin ei samalla tavalla kiinnitetä huomiota elleivät ne ole
huomattavan laihat, epämuotoiset tai väärät (Palo&Palo, 133). Myös naisen
rintojen merkitys kutsumerkkinä on omaa luokkaansa verrattuna miesten
rintoihin. Siinä missä miehisyyden mittana pidetään peniksen kokoa useat naiset
kokevat rintojen koon naiseuden mittana. Muita perinteisiä naiseuden merkkejä
ovat kapea vyötärö, hoikkuus sekä pakarat. Pakaroiden kiinnostavuuteen on
olemassa teoria jonka mielestä miehet kiinnostuvat pakaroista koska ihmisen
kehityksen alkuaikoina sukupuoliyhdyntä tapahtui takaapäin – ja tapahtuu usein
edelleen.
Länsimaisen terveys- ja
kauneusihanteen mukaan ihminen ei saisi olla lihava. Sinänsä lihavuuden ei
tarvitse vähentää kenenkään eroottista vetovoimaa, ellei asianomainen tai hänen
partnerinsa suhtaudu siihen negatiivisesti. On myös yhteisöjä joissa
pyylevyyteen suhtaudutaan myönteisesti koska lihavuus tarkoittaa sitä, että
asianomaisella on varaa syödä hyvin. Hyvin yleistä on myös nuoruuden tavoittelu
ulkonäössä joka viitannee suvunjatkamisen mahdollisuuteen, suuret silmät ja
silmien räpsyttely (Palo&Palo, 135-136). Vaikka kauneuskäsitys vaihtelee
suuresti eri puolilla maailmaa, keskeisen tärkeä arviointiperuste on kasvojen
symmetrisyys (Palo&Palo, 343).
Muita kutsumerkkejä voivat olla
sosiaaliset rakenteet. Suomessa ei enää (ainakaan virallisesti) ole
järjestettyjä avioliittoja eikä yhtä sukupuolta pidetä arvokkaampana kuin
toista. Nämä perustuvat olettamukseen että pojat selviytyvät omin neuvoin kun
taas tytöt tarvitsevat jonkun joka pitää hänestä huolta. Tämän patriarkaalisen
tavan mukaan mies arvioi naista ulkonäön perusteella ensisijaisesti
synnyttäjänä, ja siksi nainen ei saisi olla vanha. Virhetulkinnat esim.
partnerin iästä saattavat johtaa pettymyksiin ja jopa laittomuuksiin (toisen
ollessa esim. alaikäinen) (Palo&Palo, 139).
Ruumiin- eli kehonkuvalla
tarkoitetaan ihmisen käsitystä omasta ruumiistaan ja sen toiminnoista etenkin
sellaisena kuin muut sen havaitsevat. Kehonkuva kehittyy jo lapsuudessa, me
opimme missä kulkee oman ruumiin ja ympäristön raja sekä opimme vertailemaan
itseämme muihin. Aikuistumisen myötä ihmisellä on käsitys ulkonäkönsä hyvistä
ja huonoista puolista joka paljolti perustuu vallitsevaan kauneuskäsitykseen
(kutsumerkit). Kyseessä on siis epämääräinen ja aikojen kuluessa vallitseva
mielipide siitä, millaiset fyysiset ominaisuudet ovat suotavia ja mitkä
vähemmän suotavia. Ominaisuudet liitetään voimakkaasti sukupuoleen ja suuressa
määrin niiden perusteella ihmiset luokitellaan miehiin ja naisiin
(sukupuoliroolit). Kuitenkin miehen esiintymistä naisena tai hänen naisellisia
piirteitään ihmetellään enemmän kuin naisen miehisiä piirteitä (Palo&Palo,
341).
Osalle ulkonäön tehostuskeinoista
on laajempi tehtävä (kuin mahdollisen partnerin kutsuminen?) eli pyrkimys oman
elämän hallintaan. Tunne elämän hallinnasta syntyy niin kyvystä kontrolloida
omaa ruumistaan ja sen toimintoja, mutta ulkonäköä voidaan muuttaa niin kosmetiikalla
ja urheilulla kuin kirurgisilla toimenpiteillä. Lisäksi ihminen voi vaikuttaa
ulkonäköönsä peittämällä tai korostamalla tiettyjä ruumiinosia vaattein. Myös
lävistykset ja tatuoinnit toimivat ulkonäön tehostuskeinoina (Palo&Palo,
344-345). Naisten pukeutumista miesten vaatteisiin pidettiin keskiajalla
loukkaavana ja naisten housujen käyttöä pidettiin niin paheksuttavana että
vielä 1900-luvun alussa osa suomalaisnaisista liikkui ilman alushousuja
(Aarnipuu, 23).
Eri kehonosia on muokattu muodin mukana koko historiamme
ajan. Varsinkin naisten pukeutumista on säädelty. Rintojen esiintuominen ei
toki ole mikään uusi keksintö, jo Agnés Sorel (1422-1450) joka oli ranskan
kuninkaan Charles VII rakastajatar, aloitti eräänlaisen striptease-muodin: hän pukeutui
leninkiin joka paljasti hänen toisen rintansa kokonaan (Sköna bröst, 23). Myös elokuvatuotanto, varsinkin
Hollywood, on tuonut rintoja valtavirran nähtäviksi. Jane Russel, Marilyn
Monroe ja Anita Ekberg muistetaan paitsi elokuvarooleistaan myös ulkoisista
avuistaan (Sköna bröst, 83-85). Naisten alastomuus elokuvissa on pitkään ollut
sallitumpaa kuin miesten, en muista montako elokuvaa olisin nähnyt joissa
näytetään miehen penis kun taas alaston nainen vilahtelee aika monessa.
Historiallisesti katsottuna tarkkaan sukupuolitetuista vaatekoodeista on
kuitenkin ollut lupa joustaa tietyissä tilanteissa kuten karnevaaleissa ja
vakavillakin asioilla on voitu ilveillä markkinoilla (Aarnipuu, 25). Nykyisin
transvestisuudesta eli halusta pukeutua vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin
puhutaan vain miesten kohdalla ja voitaisiinkin kysyä mistä se johtuu?
(Nissinen, 2012).
Myös tietyillä aloilla
työskentelevien ihmisten toivotaan kiinnittävän erityistä huomiota
pukeutumiseensa ja ulkonäköönsä. Esimerkkinä FM Marjo Kamilan väitöskirja joka
tutki opettajien suhtautumista erilaisiin pukeutujiin opettajahuoneessa. Neljän
perustyypin (mallikansalaiset, esteetit, tahallisesti epäsovinnaiset ja
seksualisoidut) selkeästi negatiivisimman vastaanoton saivat ns. seksualisoidut
opettajat jotka poikkeuksetta olivat naisia. Seksikkäästi pukeutuva opettaja
koettiin epävakuuttavaksi ja he joutuivat häirinnän ja kiusauksen kohteiksi.
Osa koki ulkoasunsa tulleen väärintulkituiksi, toiset käyttivät korostettua
seksuaalisuutta uhmatakseen sovinnaisuusjärjestyksiä ja perinteisiä sukupuolten
valta-asetelmia (Kamila, 2012).
6. PROSESSIN KUVAUS
Haastattelen viittä (5) burleskia
harrastavaa itsensä naiseksi kokeviksi ja biologialtaan naiseksi itsensä
määritteleviksi naista. Suomessa burleskia esittää myös miehet, mieheksi
itsensä kokevat ja naiseksi itsensä kokevat joten perinteiset
sukupuolijaottelut eivät päde. Tutkimus on rajattava tarkasti koska sillä on
tietty sivumäärä ja haluan keskittyä selkeään kokonaisuuteen, näin ollen haastattelen
naisia joilla ei ole biologisia lapsia. Tämä siksi, että raskaus ja lapsen
saaminen ymmärtääkseni muuttaa naisten kehonkuvaa itsessään jo niin paljon että
siitä saisi aivan oman tutkimuksensa.
Koska itse esiinnyn burleskin
parissa ja koska oma kokemukseni burleskista on että se parantaa kehonkuvaa ja
tekee ihmisestä anteeksiantavamman sekä avoimemman muillekin kuin perinteisille
länsimaisille kauneusihanteille on perusolettamukseni (tutkimuksen hypoteesi)
se että burleski parantaa naisten kehonkuvaa.
Haastattelujen
peruskysymys: Onko burleski vaikuttanut kehonkuvaan positiivisesti?
Käytän
haastattelukysymysten tekemiseen pohjana osittain LoPiccolon seksuaalihistorian
haastattelulomaketta (lapsuus/nuoruus, kehollisuus ja seksuaalisuus) mutta
syvennän kysymyksiä koskemaan esiintymisiä.
7. HAASTATTELUT
Haastattelut
tehtiin teemahaaastatteluina. Päädyin tähän malliin koska halusin nimenomaan
selvittää haastateltavien ajatuksia, mielipiteitä, tunteita ja käsityksiä sen
mukaan kun ne tulevat aidosti vastaan haastattelun kuluessa mutta aihepiiri oli
tiedossa (Hirsjärvi et al., 204).
Kysymyksillä oli myös tarkka muoto ja järjestys joka vastaa enemmän
strukturoitua haastattelua vaikkei kyseessä ollutkaan varsinainen
lomakehaastattelu. Yhden haastateltavan tapasin kasvotusten mutta ajan puutteen
ja aikataulujen mahdottomuuden vuoksi loput neljä haastateltavaa vastasivat
kysymyksiin sähköpostin välityksellä. Tämä tapa vähensi haastattelijan
mahdollisuuksia lisäkysymyksiin hetkessä, mutta olen voinut olla haastateltaviin
yhteydessä sähköpostitse ja puhelimitse saaden myöhemmin tarvittaessa
täsmennyksiä.
Teemahaastattelua
käytetään paljon yhteiskunta- ja kasvatustieteellisessä tutkimuksessa ja se
voidaan purkaa myös kvantitatiivisesti (Hirsjärvi et al., 205). Koska en tee
varsinaista akateemista lopputyötä yritän purkaa haastattelut kvalitatiivisesti
yrittäen löytää vastauksia esittämääni hypoteesiin sekä huomioiden mahdolliset
muut tärkeäksi nousseet teemat kehonkuvaan liittyen. Purku onkin ollut lopputyöni
haasteellisin osuus koska työtä aloittaessani minulla ei ollut tiedossa miten
sen teen. Olen lähestynyt työtä lukemalla kaikki haastattelut läpi hypoteesi
edessäni samalla yrittäen löytää muita mahdollisia yhtäläisyyksiä
haastatteluista. Keskityn erityisesti käsityksiin omasta kehosta ja
seksuaalisuudesta lapsuudessa/nuoruudessa (Liite 3, 3.2, 3.5, 3.7, 5.2, 5.3),
ympäristön palautteeseen (Liite 4.3, 4.4, 4.5, 5.7), käsitykseen omasta kehosta
ja riisumisesta burleskiuran alkuvaiheessa (Liite 6, 6.6, 6.7, 6.8) sekä oman
kehon ja persoonan kokeminen tällä hetkellä (Liite 7.1, 7.3, 7.4, 7.5, 7.9).
Haastattelujen purussa merkitsen (...) jos kommentti on otettu isommasta
kokonaisuudesta tai jos lause jatkuu. Joudun valitettavasti lyhentämään
vastauksia joissakin kohden koska lopputyön sivumäärä uhkaa täyttyä jo nyt.
Olen tarkastelu-osuudessa samasta syystä myös yhdistellyt kysymyksiä jotka voivat kuulua yhteen
tai joilla on jotain yhteistä, esim. ympäristön palaute ja kiusaaminen.
8. JOHTOPÄÄTÖKSET
Hypoteesiini onko
burleski vaikuttanut kehonkuvaan vastaus on selvä kolmen haastateltavan
kohdalla jotka sanovat suoraan sen vaikuttaneen heihin positiivisesti. Muiden
haastateltavien kohdalla asia ei käy ilmi yhtä selkeästi mutta mielestäni
vastauksia voi tulkita positiivisen sävyn. Neljä naista sanoo saaneensa lisää
itsevarmuutta burleskin avulla. Myös sanoilla joita he käyttävät kehostaan on
nähtävissä eroja. Ne, jotka käyttävät nyt eri sanoja kuin nuoruudessaan tai
ensiesiintymisen aikoihin, käyttävät positiivisempia sanoja kuin aikaisemmin.
Kenenkään kohdalla burleski ei ole huonontanut omaa kehonkuvaa. Yksi naisista
sanoo rakastavansa vartaloaan täällä hetkellä! Kuinka moni meistä suostuisi
sanomaan samaa?
Vaikka kaikki
haastateltavat ovat viettäneet lapsuutensa ja nuoruutensa eri paikkakunnilla
muita yhteisiä tekijöitä oli itsensä ulkopuoliseksi ja ”oudoksi” tunteminen
nuoruudessa. Nuoruuteen kuuluu hämmennys varsinkin kaikkeen seksuaalisuuteen
liittyvään. Se johtaa usein uteliaisuuden lisääntymiseen ja asioiden
yksityisyyden ja intiimiyden tajuamiseen, mutta myös haavoittuvuuteen
kavereiden julmasti kommentoidessa kehoa, käytöstä ja ulkonäköä (Apter et al.
207). Tämä tuli mielestäni hyvin esille vastauksissa jotka koskivat
seksuaalisuudesta puhumista kotona, oman kehon kokemista sekä mahdollista
kiusatuksi tulemista. Osa koki keskustelut seksistä kotona helpoiksi, yksi
täysin mahdottomaksi. Vaikka suurin osa koki seksin salaiseksi, ei kukaan
kokenut sitä likaiseksi. Yksi haastateltu sanoi kokeneensa seksuaalisuuteen
liittyen häpeää lapsuudessa ja nuoruudessa. Kaikilla vaikuttaa lisäksi olleen
oma persoonallinen pukeutumistyyli nuoruudessa, osa on selkeästi jo silloin
kuulunut johonkin alakulttuuriin.
Vaikka
burleskiesiintyjät usein mielletään erittäin hyvän itsetunnon omaaviksi
henkilöiksi haastatellut naiset myönsivät kokevansa kehonsa joskus ”vähäpätöiseksi”,
”selluliittiseksi” jopa ”rumaksi ja lihavaksi” ja kaikki sanoivat vertailleensa
kehoaan muihin esiintyjiin, yksi haastateltu tosin sanoo vertailleensa vain
”hyvin vähän”. Kuitenkin kaikki
vertailleet myös sanoivat, että asian kanssa ”pitää vain elää” ja vaikka
”vitutti vähän” niin helpointa oli kuitenkin antaa asian olla ja yrittää tehdä
parhaansa sillä mitä itsellä oli. He kokivat olevansa energisiä esiintyjiä
joilla oli yleisölle annettavaa ja että yleisö nautti heidän esityksistään.
Alastomuus
koettiin luonnolliseksi ja burleskiin kuuluvaksi osaksi, vaikka osa naisista
koki ”viettelyn” ja ”seksuaalisuuden” hankalammaksi esiintymisessään kuin
esimerkiksi hauskuuttamisen. Yksi haastateltava sanoi burleskin olevan
”alastomuuden, kehollisuutta ja seksuaalisuuden käsittelemistä”, toinen ei
kokenut burleskia enää edes eroottiseksi koska se on ”vain ihoa”.
Kaikki myös
kokivat työstävänsä jotain burleskin kautta, suurimmaksi osaksi omaa itseään
kokonaisuutena ja ihmisenä, ei niinkään ulkonäköön liittyviä asioita.
Burleskissa parhaaksi koettiin niin (suoria lainauksia tekstistä:)
moniuloitteisuus, riippumattomuus (”voi tehdä kokonaisen pienen produktion ilman
sitä vitun ryhmätyötä”), mielikuvitus, seksuaalisuuden moninaisuuden
ilmentäminen, ihmiset, liioittelu, kauneus, rumuus, iloisuus sekä esiintyjissä
että yleisössä, uudet mahtavat ystävät joita on saatu, elämä
glitterintäytteisessä, surrealistisessa kuplassa! , kaikki (”kaikki” ja
”ihmiset” mainittiin kahdessa eri haastattelussa.).
Taiteen
määritteleminen on aina hieman hankalaa koska ihmiset kokevat taiteen
subjektiivisesti, omista lähtökohdistaan. Se, onko burleski taidetta vai ei
herättää paljon keskustelua mutta ilmiselvää on, että esiintyjille se on
taiteenmuoto joka antaa paljon. Kysyessäni haastattelemiltani naisilta
minkälaisia neuvoja he antaisivat jollekin joka pohtii burleskin aloittamista
viesti oli selvä: burleski on viihdettä, ei terapiaa ja kannattaa panostaa
omalla tyylillä tekemiseen mutta uskaltaa yrittää rohkeasti.
”Go for it, mutta kehoitan pitämään
mielessä että ihmisille esiintyminen ei ole terapiaa vaan on vastuu
viihdyttää.”
”Tulisi olla
rohkeasti oma itsensä, etsiä inspiraatiota omasta elämästä ja innostavista
asioista eikä tehdä asioita niin kuin luulisi niiden tulla tehdyksi.”
”Kannattaa kysyä jo esiintyneiltä apua,
jos tuntuu että homma ei jotenkin lähde ja mahdollisesti pyytää jotain jopa
katsomaan numerosi. Useimmiten esiintyjät ovat puolueettomia ja haluavat
oikeasti auttaa tekemään numerosta parhaan mahdollisen. Itse en ainakaan koe
tässä esimerkiksi mitään kilpailuviettiä. Lisäksi kannattaa videoida
harjoittelua ja katsoa mikä siinä toimii ja mikä ei. Kannattaa olla kriittinen
itselleen, mutta ei liian kriittinen. Yksi asia on myös pakko todeta että
halvalla ja helvetin nopeasti ei saa yleensä aikaan kun pelkkää paskaa.”
”No mieti
kunnolla ja kauan. (nauraa) Mieti miksi, minkä tähden haluat tehdä burleskia?
Jos se on enemmän sitä, että haluat eheytyä ihmisenä tms. ehkä terapiasta on
silloin parempi apu. Burleski on ennen kaikkea esittävää taidetta, viihdettä
yleisöä varten. Kovinkaan kauaa ei henkilökohtaisten traumojen riepottelu
lavalla jaksa kiinnostaa yleisöä. Jos kiinnostusta löytyy tähän monipuoliseen
taiteenalaan, käy katsomassa burleskia, lue, ota selvää, mieti ja kysy muilta.
Jos vielä senkin jälkeen tahdot tehdä burleskia ei sitä varmaan voi väistää...”
”Go for it! Aina
voi yrittää jos juttu tuntuu omalta ja hyvältä!”
Yhdyn
haastattelemieni upeiden naisten käsityksiin täydestä sydämestäni. Eläköön
luova hulluus! Eläköön suvaitsevaisuus! Eläköön burleski!
LÄHTEET
Aarnipuu, Tiia.
2010. Sinivalkoisissa höyhenissä. Suomalainen drag. Like-kustannus.
Apter,D.,
Väisälä, L., Kaimola,K. 2006. Seksuaalisuus. Duodecim.
Baldwin,
Michelle (suomennos Tiia Aarnipuu). 2010. Burleskin paluu. Like-kustannus.
Hirsjärvi,S.,
Remes.P&Sajavaara,P. 1997. Tutki ja kirjoita. Kirjayhtymä.
LoPiccolo
Joseph & Leslie. 2003-2004. Seksuaalihistorian haastattelulomake (Sexpon
muokkaama versio)
Nissinen,Jussi.
2012. Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden huomioonottaminen sosiaali-ja
terveyspalveluissa. Luentomateriaali. Sexpo-säätiö.
Palo Jorma
& Leena-Maija. 1999. Rakkaudesta seksiin. WSOY.
Pennanen Jukka
& Mutkala Kyösti. 2008. Punainen Mylly, tuo pahennusta herättävä teatteri.
Multikustannus.
Ryynänen,
Antti: Fantasiat, asenteet, myytit ja tabut. 2012. Luentomateriaali.
Sexpo-säätiö.
Sköna bröst –
en kärleskförklaring till liljekullar, taxöron och meloner. 2005.
AB Lindex
Wilson, Jacki.
The Happy Stripper. Pleasures and Politics of the New Burlesque. 2008.
I.B.Tauris.
Weldon, Jo.
2010. The little Burlesque Handbook. HarperCollins Publishers.
Internet-lähteet:
Burleskinstituutti:
www.burleskinstituutti.com
Burlesque Hall
of Fame : www.burlesquehall.com
Etnofitness: www.etnofitness.com
Helsinki
Burlesque: www.helsinkiburlesque.com
HIMO-tanssisali:
http://www.himoclub.fi/burleskitanssi
Hula Pirates
Crew: www.hulapirateskabaree.com
Iltasanomat: www.iltasanomat.fi/viihde
Kamila,
Marjo. Jyväskylän yliopisto: https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2012/10/tiedote-2012-10-09-12-15-13-728337
Paalanen,
Tommi: Seksualistin päiväkirja: www.seksualisti.blogspot.com
Salmi, Virpi:
”Se on strippausta, urpot!” :
Turku
Burlesque: www.turkuburlesque.info
Wikipedia: www.wikipedia.org/wiki/Burleski
LIITTEET
HAASTATTELULOMAKE
Ennen burleskiesiintymisten
aloittamista
Lapsuus/nuoruus:
- Mikä on syntymäpaikkasi?
1.2 Millaisesta
perheestä olet? Onko sinulla sisaruksia/sisarpuolia? Muuttuiko perheesi
kokoonpano lapsuutesi/nuoruutesi aikana?
1.3 Vaihdoitteko
asuinpaikkaa lapsuutesi/nuoruutesi aikana? Jos kyllä: miten?
1.4 Matkusteliko perhe
paljon?
1.5 Elävätkö
vanhempasi/vanhempien asemassa olevat/olleet vielä?
1.6 Millaisena muistat
kodin ilmapiirin? Tapahtuiko siinä muutoksia kasvuvuosiesi aikana?
1.7 Minkälaiset
suhteet perheenjäsenten välillä oli lapsuutesi ja nuoruutesi aikana?
1.8 Miten kuvailisit
omaa asemaasi lähtöperheessäsi lapsena/nuorena? Entä nyt?
1.9 Minkälaiset välit
sinulla on lapsuusperheesi jäseniin nykyään?
Elämänkatsomuksen/uskonnon
vaikutus:
- Millainen oli kodissasi/kasvuympäristössäsi vallitseva elämänkatsomus (uskonto, aatemaailma)?
2.1 Oliko
vanhemmillasi/vanhempien asemassa olevilla samansuuntainen elämänkatsomus?
2.2 Miten
voimakkaasti heidän elämänkatsomuksensa vaikutti heidän toimintaansa?
2.3 Oliko
elämänkatsomus/uskonto merkittävä tekijä sinun elämässäsi lapsuusvuosina (pyhäkoulu,
rukoukset, leirit tms)?
Käsitys
kehollisuudesta/seksuaalisuudesta lapsuudessa/nuoruudessa:
- Millaisia muistikuvia kehostasi muistat sinulla olleen lapsuudessasi?
3.1 Oliko seksi
ja seksuaalisuus sinusta lapsuuden aikana likaista, salaista, piilossa
pidettävää tai jotain muuta?
3.2 Entä
nuoruudessasi?
3.3 Millaisia
tuntemuksia seksuaalisuus herätti sinussa (esim. mielihyvä, hämmennys häpeä,
pelko)?
3.4 Muistatko
esittäneesi vanhemmillesi kysymyksiä seksuaalisuudesta tai keskustelleesi
siitä? Miten he yleensä reagoivat näihin kysymyksiin? Muistatko mitään
esimerkkejä tällaisista tilanteista?
3.5 Tuntuiko
sinusta siltä, että jompikumpi/molemmat vanhemmistasi tunsivat olonsa
vaivautuneiksi jos esitit seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä?
3.6 Miten
sukupuolten roolit näkyivät vanhempiesi suhteessa?
3.7 Puhuivatko
he siitä, mitä naisena/miehenä voi tai ei voi, pitää tai ei pidä ajatella tai
tehdä?
3.8 Muistatko
itse olleesi tyytyväinen siihen että olit tyttö?
3.9 Miten
sukupuolten roolit näkyivät vanhempiesi suhteessa?
4. Tunsitko
tulleesi hyväksytyksi tyttönä? Korostettiinko lasten kohdalla jotenkin
sukupuolten mukaisia rooleja?
4.1 Saitko
pukeutua mielesi mukaan ja valita omat leikkisi?
4.2
Verrattiinko sinua muihin tyttöihin/poikiin? Miltä se sinusta tuntui?
4.3
Kiusattiinko sinua koskaan erilaisuudesta tyttönä tai sen vuoksi ettet ollut
tai käyttäytynyt kuten sinun sukupuolesi perusteella odotettiin käyttäytyvän?
4.4 Millainen
suhde sinulla oli omaan kehoosi? Miten hyväksyttävänä koit sen?
4.5 Miten
lähiympäristösi suhtautui sinun ulkonäköösi, muuhun fyysiseen olemukseesi tai
pukeutumiseesi?
4.6 Entä
kykyihisi tai taitoihisi? Muistatko näistä esimerkkejä?
4.7 Miten
kotonasi suhtauduttiin alastomuuteen?
Murrosikä:
5. Milloin
katsot omalla kohdallasi murrosiän alkaneen?
5.1 Saitko
ennen näitä muutoksia riittävästi asiallista tietoa niistä ja
seksuaalisuudesta? Entä niiden tapahtuessa?
5.2 Miltä
murrosiän ruumiilliset muutokset mielestäsi tuntuivat (karvoitus, rinnat,
kuukautiset yms)? Ujous, epävarmuus, ristiriitaisuus, miellyttävyys?
5.3 Vertasitko
itseäsi muihin? Mitä tunteita se herätti?
5.4 Tuntuiko
sinusta että olit jotenkin erilainen kuin muut? Jos kyllä: miten?
5.5 Milloin ja
miten sait ensimmäiset rintaliivisi? Miltä se sinusta tuntui?
5.6 Minkälainen
tyttö olit mielestäsi murrosiässä?
5.7 Millaista
palautetta sait ympäristöltäsi?
5.8 Kiinnititkö
murrosiässä huomiota pukeutumiseesi? Minkälaisia piirteitä halusit
korostaa/peittää? Minkälaisista vaatteista pidit?
5.9 Oliko
sinulla salaisia mielitekoja pukeutumisesi suhteen? Toteutitko niitä koskaan?
Burleskiesiintymisen
aloittaminen
6. Miten
kiinnostuit burleskista? Milloin tämä tapahtui? Mitkä olivat syyt?
6.1 Mikä
motivoi ensiesiintymiseesi?
6.2 Minkälaisia
itsellesi merkittäviä burleskiesityksiä muistat nähneesi? Mikä teki niistä
merkityksellisiä?
6.3
Minkälaisina näit/koit burleskiesiintyjät oman urasi alkuaikoina?
6.4 Saitko apua
urasi alkuaikoina muilta esiintyjiltä? Minkälaisia neuvoja he antoivat sinulle?
Koskiko joku/jotkut neuvoista kehoa ja sen esille tuomista?
6.5 Minkä koit
vaikeimmaksi asiaksi ensiesiintymistä suunnitellessasi?
6.6 Riisuitko
ensiesityksessäsi? Jos kyllä: minkälaisia tuntemuksia se herätti sinussa?
6.7 Oliko
jotain tiettyä osaa kehossasi jota et halunnut paljastaa ensiesityksessäsi? Jos
kyllä: mikä se oli ja miksi et? Oletko paljastanut kyseisen kehonosan
myöhemmissä esiintymisissäsi?
6.8 Vertailitko
omaa kehoasi muihin esiintyjiin? Jos kyllä: minkälaisia tuntemuksia se herätti
sinussa?
6.8 Koitko
alastomuuden ja seksuaalisuuden osaksi burleskia? Oliko se vaikeaa, helppoa,
haasteellista, ilmiselvää? Miksi?
Burleskiesiintyminen
nyt:
7. Kuinka monta
esitystä arvioisit tehneesi (surinpiirtein: kymmeniä, satoja...)?
7.1 Koetko että
oma persoonasi on muuttunut esiintymisen myötä? Jos kyllä: miten?
7.2 Miten
kuvailisit haluasi esiintyä? Mikä saa sinut kehittelemään uusia esityksiä?
7.3 Eroaako ns.
burleskipersoonasi ”siviiliminästäsi” jotenkin? Jos kyllä: miten? Mistä luulet
eron johtuvan?
7.4 Oletko
aikaisemmin miettinyt syitä miksi burleski kiehtoo sinua? Jos kyllä: miten olet
päätynyt näihin pohdintoihin ja oletko löytänyt jotain uutta itsestäsi?
7.5 Koetko että
burleskin kautta työstät itsessäsi jotain? Jos kyllä: mitä?
7.6 Minkälaisia
ominaisuuksia burleski mielestäsi edellyttää?
7.7 Minkä/mitkä
asiat koet vaikeiksi esitystä suunnitellessasi tänään? Ovatko ne muuttuneet
jotenkin burleskiurasi alkuvaiheilta? Jos kyllä: miten?
7.8 Minkälaiset
asiat koet haasteellisiksi esiintyessäsi? Miten kuvailisit itseäsi esiintyjänä
tänään vs. ensiesiintymiset?
7.9 Miten
kuvailisit kehoasi kolmella sanalla? Käytätkö nyt eri sanoja kuin
ensiesityksesi aikaan? Entäpä nuoruudessa?
Burleski
yleensä:
8. Miten
suhtaudut ihmisten ennakkoluuloihin ja uteliaisuuteen burleskia kohtaan?
8.1 Mitä
haluaisit sanoa ihmiselle joka pohtii burleskiesiintymisen tekemistä ensi
kertaa?
8.2 Mikä on
parasta burleskissa?
8.3 Mitä muuta
haluaisit kertoa?